Hintakatto peruselintarvikkeille

Peruselintarvikkeiden hinnat ovat viime kuukausina nousseet maailmanmarkkinoilla paljon ja sitä myöten myös eri maissa, vaikka asiasta ei minun havaintojeni mukaan täällä meillä Suomessa ole kovinkaan paljoa uutisoitu. Ruoan hinta on ollut nousussa myös Etiopiassa, jossa myös viime syksyn liki 20 %:n devalvaatio on antanut vauhtia hinnannousulle. Reilu kuukausi sitten, tammikuun kuudentena päivänä, eli sikäläisenä jouluaattona, hallitus ilmoitti eräiden peruselintarvikkeiden maksimihinnoista. Amharan kielen opiskelulleni tuo määräysten antaminen oli oivaa oppimateriaalia, sillä löysin videoklippejä, joilla hallituksen edustaja luettelee tavaroiden nimiä ja niille sallittuja hintoja. Ruoka-aineiden lisäksi myös saippualle asetettiin hintakatto. Lyhyellä tähtäimellä tämä arvetenkin vaikutti hallituksen joululahjalta kansalle, mutta seurausvaikutuksena on ollut saatavuuden heikentyminen.

Kauppiaiden mukaan tämä yht’äkkinen hintakatto toi tappoita, koska he olivat ostaneet tavaraa sisään vanhan hintatason mukaan ja joutuivat myymään sen tappiolla noilla hallituksen määräämillä hinnoilla. Ja ilmeisesti esimerkiksi lihakaupoista on nyt kuukaudessa hävinnyt kaikki vähänkin parempi liha. Jostain uutisesta luin, että jonkinlaiset korttelikomitean jäsenet kiertelevät ahkerasti kaupoissa tarkistamassa, että hinnat eivät ylitä sallittuja. Olen lukenut, että Etiopiassa on vielä jälkellä monia kommunistivallan aikaisia määräyksiä ja käytäntöjä, jotka tekevät esimerkiksi yritystoiminnasta hankalaa. Tuo korttelikomitea kuulostaa tuollaiselta jäänteeltä.

Lihan maksimihinta on tällä hetkellä 52 birriä, eli noin 2,5 euroa kilolta. Kun tyypillinen kuukausipalkka on luokkaa 30 euroa, niin kuukausipalkalla saa kymmenisen kiloa lihaa. Suomessa hyvälaatuista lihaa saa ainakin noin 15 € kilohinnalla, joten vastaavalla tavalla laskien kuukausipalkaksi tuli 150 €. Eli kovin on kallis tuo hinta, joten monet tuskin ostavat lihaa tuollakaan säännöstellyllä hinnalla, vaikka sitä kaupasta tuolla hinnalla löytyisi. Verrattuna Etiopian kiinteähintaisiin internet-yhteyksiin hinta on sentään toista luokkaa. Syksyllä 2010 ilmestyneessä tutkimuksessa nimittäin ilmeni, että kiinteä laajakaistayhteys maksaa Etiopiassa 21 keskimääräistä kuukausipalkka. Ehkä tilanne internetyhteyksien suhteen ei kuitenkaan ole ihan näin toivoton, sillä lukemani mukaan mobiilia internetyhteyttä tarjotaan nykyisin melko kohtuulliseen hintaan.

 

Doro wot’ia ja kaurapuuroa

Ensimmäisellä Etiopian matkalla en saanut perinteistä etiopialaista ruokaa ollenkaan, joten toisen matka tavoitteena oli syödä myös sitä, eikä vain hotelleissa länsimaisille turisteille tarjottavaa, melko mautonta ruokaa. Etiopialaisen ruoan saaminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi. Useampaan kertaan ehdotin etioipialaisille seuralaisillemme, että haluasin syödä etiopialaista ruokaa, mutta he antoivat kohteliaasti mutta päättäväisesti ymmärtää, että parasta on pitäytyä hotellien turvallisessa tarjonnassa.

Tutkin kuitenkin innokkaasti aina ruokalistoja ja eräänä iltana listalta hotellin ravintolan ruokalistalta löytyi kuuluisaa Doro wot -kastiketta, ja opas antoi minulle ”luvan” tilata sitä. Doro wot -kastikkeen erityispiirre on, että se sisältää sekä kanan lihaa että kovaksi keitetyn kanamunan. Kastikkeessa on voimakkaat mausteet ja kastike syödään, kuten kaikki muukin etiopialainen ruoka, injeran kanssa. Injera on lättymäinen leipä, jota tehdään paikallisesti teff-viljasta. Doro wot ei ihan parhaalta mahdolliselta maistunut, mutta söin sitä kuitenkin urheasti jonkin verran  – olinhan niin pitkään haikaillut etiopialaisen ruoan perään.

Reilu tunti ruokailun jälkeen vatsani alkoi kuitenkin turvota hurjasti ja seuraavien parin tunnin aikana oksensin ulos kaiken mahdollisen! En tiedä, oliko ruoassa jotain pahentunutta vai oliko se vain niin oudosti maustettua, että se oli shokki elimistölleni.

Addis Abebassa saa hyvää länsimaalaista ruokaa, mutta Addis Abeban ulkopuolella länsimaisen ruoan valikoima on hyvin rajallinen ja ruokalista tuntui olevan samanlainen joka paikassa. Alkukeitoksi oli tarjolla reilulla kermalla höystettyä kasvis-, tomaatti- tai sipulikeitto, ja pääruoaksi leivitettyä lihaa. Hygienian taso ei kaikkialla ole kovin korkea, joten myös riski mahasairauksille on suuri. Yhtenä aamuna tilanne olikin se, että sekä meillä että etiopialaisella oppaallamme oli sen verran tuntemuksia vatsassa, että kaikki söimme kiltisti aamiaiseksi veteen keitettyä kaurapuuroa. 🙂

 

Syö lautanen tyhjäksi!

Ajattele niitä kaikkia nälkäänäkeviä etiopialaisia! Eikös jotenkin noin lapsia ole Suomessa ole houkuteltu syömään lautasensa tyhjäksi. Ja niinhän meitä opetetaan, että ainakin, jos itse on ottanut annoksensa, niin se on myös syötävä kaikki.

Etiopialaisissa ravintoloissa hämmensi aluksi se, että ruoka-annokset olivat varsin isoja. Varsinkin lihaa oli usein annoksessa todella paljon. En kotioloissa syö kovinkaan usein lihaa, joten liha-annoksista selviytyminen tuntui  vaikealta. Toisaalta kuitenkin tuntui, ettei tällaisessa maassa, jossa ruoasta on puutetta, voisi tarjolle tuotua ruokaa jättää syömättä. Opaskirja onneksi tiesi kertoa, että Etiopiassa olisi tapana jättää lautaselle ruokaa, koska lautasen syömisen tyhjäksi uskotaan houkuttelevan nälänhätää.

Varsinainen helpotus tähän ongelmaan tuli kuitenkin kun keskustelime siitä, miten vähällä rahalla Addis Abebassa voi äärimillään tulla toimeen. Ilmeisesti noin 20 birrillä eli yhdellä eurolla on mahdollista pysyä hengissä. Tällä budjetilla syötävä hankitaan ravintoloiden pois lahjoittamista tai myymistä ruoista. Eli, ei se minun lautaselleni jättämä ruoka menekään hukkaan, vaan nimenomaan tuossa maassa se hyvin todennäköisesti päätyy jonkun huonosti toimeen tulevan ihmisen ateriaksi!

 

Elämä valebanaanin varassa

Etiopiassa asuvan Dorze-heimon elämä perustuu kokonaisuudessaan valebanaanin varaan. En tiedä, mikä olisi oikea käännös tuolle kasville. Englanniksi sitä kutsutaan nimellä False banana, ja virallisemman nimen puuttuessa käytän siitä nyt tässä nimeä valebanaani. Kasvin nimi johtuu siitä, että kasvi on banaanin sukuinen ja näköinen, mutta lehdet ovat varsinaisen banaanin lehtiä suuremmat ja pystymmät, eikä se tuota banaaneita.

Kasvn lehtiruodista saadaan kuitenkin erotettua syömiskelpoista massaa. Kuvan nainen hankaa sitä juuri irti varresta. Massa asetetaan muutamaksi kuukaudeksi käymään ilmattomaan tilaan lehtien alle (nuo kasat naisen takana). Tämän jälkeen niistä voidaan paistaa leipää, tai massa voidaan kuivata savussa myöhemmin käytettäväksi. Itse asiassa oppaamme väitti, että nuo savukuivatut möykyt säilyvät syöntikelposena jopa 15 vuotta – eli noista voi tehdä melkoisen vararuokavaston jos satoa on runsaasti.

Ruoan lisäksi valebanaaninsta tehdään myös aidat (näkyvät kuvassa) ja talot! Ja kun varsista on erotettu tuo massa, jäljelle jää kuidut, joista voidaan tehdä vaikka köysiä,

Luonnonläheistä elämää, mutta aika hurjalta tuntuisi tuollainen valebanaanin varassa ja ympärillä pyörivä elämä. No, olivat he viinanpoltonkin omaksuneet ja kehuivat, että mukavasti lämmittää vuoriston kylminä iltoina ja öinä 🙂

PS.  Ilmeisesti kasvin nimi on suomeksi etiopianbanaani ja se kuuluu ensete-kasvisukuun.

 

Ghanalaista suklaata lähikaupasta!

Eihän sen itse asiassa pitäisi olla mikään uutinen, koska Ghana on yksi maailman suurimmista kaakaontuottajista, mutta yleensä raaka-aineen lähtömaata ei kerrota, vaan kotimaaksi kerrotaan se maa, jossa prosessin viimeinen vaihe on tehty. Muistelen itse asiassa, että esimerkiksi Fazer ei taannoin edes suostunut paljastamaan suklaidensa raaka-aineiden alkuperämaita liikesalaisuuksiin vedoten.

Tässä tapauksessa kyse on tanskalaisen Anthon Bergin suklaasta, joka on tehnyt sarjan ’Chocolate Origins’ ja eteeni siis tuli sarjan osa Ghana. Paketissa on kuvailtu kyseistä suklaata kuin viiniä. Tässä vapaamuotoinen käännös pakkauksesta löytyästä suklaan kuvauksesta: Suklaa on kauniin punertavan ruskeaa. Se on tehty ghanalaisista kaakaopavuista ja yllätyksenä mukana on paahdettuja kookosrakeita. Tällä ghanalaisella Forastero-kaakaopavulla on hyvin tunnistettava makuprofiili jollaista ei löydy muista afrikkalaisista kaakaopavuista. Maku on pyöreä, mieto ja kukkainen. Kookosrakeet täydentävät tekemällä kaakaon mausta vahvempaa jättäen miellyttävän jälkimaun, jossa tuntuu vaniljaa ja makeaa suklaata.

Ei muuta kuin herkuttelemaan 🙂

 

Hyvää uutta vuotta etiopialaisittain!

Syyskuun yhdentenätoista päivänä maailman muistellessa World trade centerin terrori-iskua etiopialaiset juhlivat uuden vuoden alkamista. Nyt loppui vuosituhanteen vaihteen juhlavuosi, eli siirryttiin vuoteen 2001. Vuodenvaihteen astettuminen syyskuulle perustuu tietääkseni vanhaan egyptiläiseen ajanlaskuun, jossa vuosi alkoi Niilin tulvien tulemisen aikaan. Tämä ajankohta sopii Etiopiankin luonnonolosuhteisiin, sillä sadekausi päättyy syyskuussa ja luonto on nyt vehreimmillään.

Etiopiassa oli kovasti toiveita uuden vuosituhannen alkamisen yhteydessä, mutta kovin hyvä ei juhlavuosi ollut. Isoja ongelmia tuli ruoan riittävyydestä. Sateet jäivät niukoiksi kevätkaudella ja sen päälle tuli vielä globaali ruoan hinnan nousu. Uuden vuoden juhlaruuan, kanan, hintakin oli lukemani mukaan noussut liki kaksinkertaiseksi aiemmasta. Yksi kana kuulemma maksoi uuden vuoden alla noin kuusi euroa, mikä on tosi kova hinta. Itse asiassa sama hinta, jolla täällä Suomessakin olisi lähikaupasta saanut yhden reilun kilon painoisen pakastebroilerin.

 

Nälänhätää Etiopiassa?

Etiopia yrittää hävittää mainettaan nälänhädän tyyssijana, mutta taas on ollut uutisissa tietoja, että ruokatilanne olisi siellä heikko. Ensin uutisissa puhuttiin Unicefin tiedotteen perusteella jopa kuudesta miljoonasta nälkää näkevästä lapsesta, mutta sittemmin tuota tietoa korjattiin niin, että potentiaalisesti vaarassa on tuo määrä lapsia, mutta toistaiseksi liikutaan alle miljoonassa. Iso luku tuokin! Keväällä Etiopiassa on ns. pienten sateiden kausi, mutta tänä vuonna sateet olivat tulleet niin myöhään, että maanviljelylle siitä ei ollut mitään hyötyä.

Kun kysyin tästä etiopialaiselta tuttavaltani, niin hän kertoi, että ainakin hänen kotiseudullaan (maan pohjoisosassa) ruokaa on tarpeeksi. Ongelmana lähinnä on, että maaviljelijät ja kauppiaat eivät tuo viljaa myyntiin, vaan odottavat hintojen nousua. Tälle väitteelle löysinkin tukea eräästä artikkelista. Siinä kerrottiin, että maanviljelijöillä on tapana myydä viljaa osin heti, kun sato on saatu, ja loput mahdollisimman myöhään, jolloin siitä saa parhaan mahdollisen hinnan. Tällä hetkellä ruokatilanne on hintojen nousun johdosta erityisen vaikea kaupunkien köyhillä, joiden pitäisi pystyä ostamaan ruokansa.

Toiseksi syyksi ruokapulaan tuttavani mainitsi takapajuiset maanviljelymenetelmät. Hän totesi, että maata viljellään samalla tavalla kuin 3000 vuotta sitten. Ja kyllähän se osapuilleen noin on. Tuosta yllä olevasta kuvasta ei kovin paljoa saa selvää, mutta siinä erotetaan jyviä akanoista heittämällä jyviä ilmaan, jolloin tuuli vie roskat erilleen jyvistä. Eipä siis ihme, ettei sillä tavalla ruokita nykyistä väkimäärää. Vaikka Etiopiassa on ollut lukuisia ihmisten ja luonnon aikaansaamia katastrofeja viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana, niin väkimäärä on siitä huolimatta tuplaantunut. Ja vauhti jatkuu edelleen kovana. Toimenpiteitä tarvittaisiin kiireen vilkkaan sekä tuotannon lisäämiseen että väestönkasvun hillitsemiseen.

 

Ruokaa Afrikasta

Kaupoissa merkitään nykyään selkeästi, mistä maasta hedelmät ja kasvikset ovat peräisin, ja yleensä luen alkuperämaamerkinnät monesta muustakin hedelmästä kuin niistä, joita olen itse ostamassa. Ja tietysti on hauska yllätys, jos löytyy tuotteita tutuista maista.

Uuden vuoden alla löysin ghanalaisia ananaksia, mikä ilahdutti kovasti, kun vain hetkeä aikaisemmin olin nähnyt ja herkutellutkin samoja ananaksia Ghanassa. Ghanassa ymmärsin, että ananaksia on useampaakin eri lajia, ja hyvä jälkiruoka-ananas on sellainen vähän pitkänomainen ja vihertävä laji. Ja juuri noita vähän vihertäviä ananaksia olikin täällä Suomessa myynnissä. Ostinkin yhden ja se oli oikein hyvä. Jopa viinin kanssa nautittuna, vaikka yleinen käsitys taitaa olla, että ananas ei sovi yhteen punaviinin kanssa. Harmikseni tuon yhden kerran jälkeen ei ole ghanalaisia ananaksia sattunut eteeni tuossa kaupassa eikä muuallakaan, vaan tarjolla on ollut Chiquitan ananaksia Costa Ricasta.

Tuore löytö ovat eilen eteen sattuneet senegalilaiset kirsikkatomaatit. Niitäkin piti ostaa ja kokeilla, ja oikein hyviä ne ovatkin. Myös reilun kaupan ruusuja näkyi olevan tarjolla, mutta niitä en nyt tarvinnut. Noita kehitysmaiden tuotteita toivoisi kauppoihin paljon enemmän.

 

Ankaraa paastoa Etiopiassa

Etiopian ortodoksisessa kirkossa paasto on tärkeässä asemassa. Vuodessa on peräti noin 250 paastopäivää. Tärkein paastokausi edeltää pääsiäistä ja on kestoltaan 55 päivää. Paljon vuotuisia paastopäiviä kertyy viikottaisista paastopäivistä, joita on kaksi: keskiviikko ja perjantai. Keskiviikko siksi, että silloin juutalainen neuvosto hylkäsi ja tuomitsi Jeesuksen ja perjantaina luonnollisesti ristiinnaulitsemisen muistoksi.

Paastoaikana arkipäivisin sallitaan vain yksi ateria ja sen saa syödä aikaisintaan kolmelta iltapäivältä. Viikonloppuna ruokaa saa syödä vähän jo aamullakin. Kaikki liha- ja maitotuotteet ja rasvaiset ruoat ovat kiellettyjä.

Kirkoissa paastonaika on myös tavallista intensiivisempää. Kirkoissa järjestetään jumalanpalveluksia koko aamupäivän ajan kello 14:45 asti, jolloin siis voi poistua syömään. Ja papit kuulemma järjestävät vielä tämän lisäksi yömessuja.