Juha Vakkuri julkaisi 2009 kirjan Afrikan poikki, josta lyhyesti kirjoitinkin muutama vuosi sitten. Sain kirjan nyt lopulta käsiini ja ahmin heti ensimmäiseksi Etiopiasta kertovan osan. Ihan tutulta tuo Vakkurin kuvaama Etiopia tuntui ja varsinkin oli kiinnostavaa lukea, miten hän kuvasi Dire Dawaa ja Hararia, joissa juuri kävin. Vakkuri oli koonnut tekstiin kiitettävästi historiallisia tietoja, erityisesti maan hallitsijoista ennen Haile Selassieta ja siitä, miten Haile Selassie pääsi valtaan. Haile Selassie ei syntynytkään mitenkään suoraan valtaistuimelle, vaan otti taitavasti vallan käsiinsä. Melesitä hän kirjoitti kovin positiivisesti. Kehui sitä, ettei Melesin kuvia näy missään.
Dire Dawasta Vakkuri toteaa, että se tuntui hänestä maailmanlopun kaupungilta. Hän ei valitettavasti sen kummemmnin selitä mistä moinen tuntemus syntyi. Itselläni pikemminkin syntyi ajatus paikasta, joka elää ihan omassa ajassaan muusta maailmasta pahemmin välittämättä. Elämässä Dire Dawassa tärkeässä roolisssa on sinnittely kuumuuden ja pölyn kanssa. Tässä sinnittelyssä kummasti auttaa khat, jota kaikki kaupungin asukkaat tuntuvat pureskelevan kuumimpien hetkien helpotukseksi. Kaupungin keskusta on kuitenkin todella viehettävän näköinen: katuja reunustavat Afrikan tulipuut, joissa on tuuheat kaartuvat oksat ja isot punaiset kukat. Ja talot ovat matalia ja kirkkailla väreillä maalattuja. Tosin, jostain luin, että tämä viehettävä alue on purku-uhan alla, joten ehkä siellä on tosiaan maailmanlopun meininki tulossa.
Vakkuri yöpyi matkallaan varsin vaatimattomissa hotelleissa. Dire Dawan parhaan hotellin, Samratin osalta hän toteaa, että näkee, että se on kaupungin paras hotelli, kun sen edessä on parkissa kansainvälisten järjestöjen autoja. Tällä kerralla ei noita autoja silmiinpistävästi hotellilla näkynyt – ehkä järjestöjen ihmiset olivat lähteneet pääisäiseksi jonnekin. Itse huomioni kiinnitti yhtenä aamuna paikalla olleet USA:n merivoimien sotilaat. Heitä oli kymmenkunta ja lähtivät jonnekin maastopukuihin pukeutuneina ja kypärät päässä. Samrat ilmoittaa olevansa neljän tähden hotelli, ja aika hienoon tyyliin sitä olikin rakennettu. Huoneen hinta ei kuitenkaan päätä huimannut, eli maksoin huoneesta 32 USD:tä eli noin 22 euroa, joten hinta ei päätä huimannut. Joten ei noita kansainvälisten järjestöjen ihmisiäkään voi kauhean isosti moittia, jos tuon hotellin itselleen valitsevat.
Vakkuri oli yrittänyt päästä käymään DD:n lähellä olevassa luolassa, jossa on jotain esihistoriallisia luolapiirroksia. Minäkin näin mainoksen noista maalauksista. Mikäli Vakkurin kokemuksiin on luottaminen, niin ihan hyvä että en yrittänyt päästä näkemään niistä, koska oli ollut ilmeisen mahdotonta löytää joku joka olisi osannut viedä sinne.
Harerissa Vakkurin huomion sain Rimbaud ja hänen talonsa. Uutta minulle oli, että tuo Rimbaud ei todennäköisesti asunutkaan tuossa talossa vaan jossain paljon vaatimattomammassa rakennuksessa. Olin talossa vierailulla etiopialaisen ystäväni kanssa ja talosta huolehtineet etiopialaiset naiset kertoivat hänelle monia hauskoja juttuja Rimbaudin elämästä. Jostain syystä en pyytänyt noista mitään käännöstä tai edes tiivistelmää. Sen verran hän kuitenkin kertoi, että Rimbaud oli kuulemma ollut kova käyttämään alkoholia – tai ehkä pureskelemaan khattia - ja tienasi rahat siihen runojaan lausumalla. Tiedä sitten, onko tuokaan sitten totta.
