Talouselämä-lehdessä oli elokuun lopulla laaja artikkeli siitä, miten kännykät pistävät vauhtia Afrikan kehitykseen. Kännykät ovat todellisia arkielämän mahdollistajia. Afrikan arkitodellisuutta on ollut ja vielä toki monelle on, että ainoa tapa hoitaa asioita kävellä tai matkustaa bussilla tai kuorma-auton lavalla pitkiä matkoja hoitamaan erilaisia perusasioita. Kun sitten asiat voikin hoitaa puhelimella, arkielämä helpottuu kummasti. Tähän kun vielä yhdistetään niukkojen olosuhteiden edistämä luovuus, niin monenlaisia uusia ratkaisuja on syntynyt. Pre paid -kortit on yksi esimerkki kehitysmaista meille asti tulleista innovaatioista. Puheaika toimii rahana, ja kännykkänumero henkilötunnuksena. Kännykät taitavat olla tehokkainta mahdollista kehitysapu olematta kuitenkin kehitysapua.
Artikkelin sisältö oli minulle pääosin jo ennestään tuttua. Kiinnostava yksityiskohta olivat artikkelin kirjoittajan omat havainnot Ghanasta 20 vuotta sitten ja nyt. Silloin, 20 vuotta sitten, Ghanan tila ja tulevaisuus olivat näyttäneet hänestä lohduttomilta. Oli nälkää näkeviä lapsia ja kadulla harhailevia mielenterveyspotilaita. Tänä kesänä hän ei ollut nähnyt sellaisia ollenkaan. Noita molempia näin puolitoista vuotta sitten Etiopiassa, ja kaiken kaikkiaan tuli lohduton vaikutelma Etiopian tulevaisuudennäkymistä. Jos Ghana oli tehnyt noin suuria edistysaskeleita kahdessakymmenessä vuodessa, niin ehkä Etiopiankin olojen paranemisesta on toivoa. Etiopian kännykkätiheys taitaa olla yksi maailman matalimpia, joten suurin, kännyköiden tuoma kehitysimpulssi on siellä vielä edessäpäin.
