Tällä viikolla on menossa Unicefin Tukijoukko-kampanja, jossa yritetään innostaa ihmisiä ryhtymään säännöllisiksi kuukausilahjoittajiksi. Kohteena on ilmeisesti erityisesti nuoriso, kun kampanjaan on otettu näkyvästi mukaan muutamia muusikkoja. Nämä muusikot oli myös viety Ghanaa, jossa he tutustuivat paikallisiin olosuhteisiin; ensin vähän Accrassa ja sitten pohjoisempana Tamalessa.
Maanantaina maikkarilta tuli puolen tunnin juttu, jossa näytettiin kuvia muusikkojen matkalta. Maisema ja kylät näyttivät tutuilta jo ennakkomainoksessa, josta tunnistin maan nopeasti Ghanaksi vaikkei siinä maata mainittukaan. Oranssinkeltaiset puserot ja ruskeat hameet/ housut koulupukuina tekivät maan tunnistamisen filmipätkästä helpoksi. Aika köyhältä ne Ghanan kuvat näyttivät, ja silti kyseessä on yksi Saharan eteläpuolisen Afrikan rikkaimpia maita. Mutta tuo rikkaus on aika suhteellista, ja köyhien lapsien kohtelu ja kohtalo on aivan liian monessa tapauksessa tosi kova. Se ero oman havaintoni mukaan Ghanassa ja Etiopiassa oli, että nähdyn perusteella Ghanastakin löytyy pahoja ongelmia ja ankaraa puutetta, mutta siellä se ei näy kaduilla sillä tavalla kuin Etiopiassa.
Itse en taida ryhtyä Unicefin kuukausilahjoittajaksi, kun noita avustuskohteita on jo sen verran, mutta toivottavasti moni ryhtyy. Lähetin taannoin kortin etiopialaiselle tutulleni Etiopiaan ja tulin ihan sattumalta lähettäneeksi Unicefin kortin. Hän kiinnitti asiaan huomiota ja viestistä välittyi, että hän piti Unicefia hyvänä järjestönä. Ilmeisesti Unicefin työn näkyy jotenkin hänenkin kotiseudullaan.
