Tämän aamun AamuTV:ssä haastateltiin Esa Salmista, joka on kirjoittanut kirjan Köyhyyden ammattilainen kehitysaputyöntekijän kokemuksista Sambiassa. Kirja on kuulemma osin kuvitteellinen esim. henkilöiden osalta, mutta pohjautuu kirjailijan omiin kokemukseen.

Täytyy hankkia tuo kirja jostain – vaikutti mielenkiintoiselta. Aamun keskustelussa puhuttiin muun muuassa siitä, miten Afrikassa asuvasta suomalaisesta tulee jonkinlainen kulttuurien väliinputoaja. Tuntuu hyvin uskottavalta!

Afrikkalaisten erilainen aikakäsitys tuli myös esiin. Kuulemma mitään ei suunnitella kuin korkeintaan muutaman päivän päähän, ja suunnittelussa lähinnä mietitään, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat, ei sitä mihin aikaan ne tapahtuvat. Itselläni ei tuosta aikakäsityksestä ole varsinaisesti omakohtaisia kokemuksia, kun en ole joutunut hoitamaan mitään arkipäivän asioita Afrikassa ja afrikkalaisten kanssa.

Sambiassa en ole käynyt, mutta yhden sambialaisen olen tavannut ja se jäikin hyvin mieleen. Tämä tapahtui yhdessä konferenssissa. Lisäkseni siellä oli yksi toinen suomalainen ja kun kävimme kolmistaan kahvilla, niin tämä sambialainen kaveri oli todella vilpittömän onnellinen siitä, että tapasi kaksi suomalaista samalla kerralla. Hän oli tavannut suomalaisia kotimaassaan, ja ilmeisesti he olivat tehneet todella hyvän vaikutuksen. En ole ennen tai jälkeen tavannut ketään muuta ulkomaalaista, joka olisi ollut NIIIIN vilpittömän onnellinen suomalaisten tapaamisesta.

Takaisin tuohon kirjaan ja kirjailijaan. Haastettelijat kysyivät Salmiselta myös sen pakollisen kysymyksen, että voiko Afrikkaa auttaa ja jos, niin miten. Salminen tuntui olevan sitä mieltä, että maailmankaupan sääntöjen muuttaminen olisi tärkeä keino. Ja esimerkiksi ruoka-apu pitäisi rajata vain akuutteihin hätätapauksiin, jotta paikallisella elintarviketuotannolla olisi edellytykset olla kannattavaa. Maataloustukia pitäisi myös karsia samasta syystä. Jostain muista lukeneeni, että eurooppalainen lehmä saa tukea yli dollarin päivässä, mikä on enemmän kuin millä iso osa afrikkalaisista ihmisistä elää.

Toivo tai idealismi ei kuulemma ole Salmiselta Afrikan vuosien aikana mennyt, mutta mustaa huumoria on tullut lisää. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa varmaan pääosa huumorista on mustaa :)