Siis kyseessä on Eero Paloheimon kirja ja tuo kirjan nimi on suora käännös hänen usein kuulemastaan lausahduksesta “This is Africa”. Lausahduksen merkityksen paremmin kertova käännös olisi jotain “Tällaista on Afrikassa (joten älä ihmettele/muuta odota)”.
Täytyy tunnustaa, että ihan kokonaan en jaksanut tuota kirjaa lukea. Mutta ehkä se vähän oli suunniteltukin sitä silmällä pitäen. Kirjassa ei ole yhtenäistä juonta, vaan tarinoita ja kuvauksia eri aihepiireistä. Itse ainakin poimin sieltä luettavaksi aiheet ja paikat, jotka eniten itseäni kiinnostivat. Muutamassa kohdassa toimitustyö oli tainnut jäädä tekemättä, kun yht’äkkiä tyyli vaihtui lyhyen pätkän osalta kovin arkiseksi, ja esim. ihmisiin viitattiin sanalla se. Vaikka normaalipuheessa sanaa hän käytetään nykyään Suomessa vain kun viitataan eläimiin tai vauvoihin, niin se-sanan käyttö tekstissä ihmisistä jotenkin särähtää.
Kovin epäkohteliaaseen sävyyn Paloheimo kirjoittaa ulkoministeriön virkamiehistä, jotka olivat tuleet tutustumiskäynnille Villa Karoon. Ulkoministeriöhän on tukenut jotain Villa Karon hankkeita, ja rahojen käytöstä oli tullut huomautuksia, joista Ylen Spotlight-ohjelmassakin mainittiin. Ilmeisesti noihin aikoihin niitä tarkastuksia sitten tehtiin.
Paloheimon ratkaisuehdotus Afrikan ongelmiin on suursatsaus koulutukseen, jotta afrikkalaiset itse voisivat päättää, miten haluavat ongelmansa ratkaista. Tuollaisen satsauksen tekeminen käytännössä ei kuitenkaan ole mitenkään helppoa, vaikka rahaa olisikin, kun lähtötaso ja infran tilanne kaiken kaikkiaan on niin huono. Esimerkiksi Etiopiassa taitaa vieläkin yli 80 % ihmisistä asua maaseudulla, ja heistä monet kylissä, joihin ei edes ole kunnollista tietä.
Eli kaiken kaikkiaan, jos Afrikka kiinnostaa ja varsinkin jos sieltä on omakohtaisia kokemuksia, niin muutama hetki menee mukavasti tuon kirjan kanssa.
