Viime viikolla saapui ensimmäinen kirje World Visionin kautta hankitulta kummipojalta Kolumbiasta. Poika on noin kahdeksanvuotias ja vaikutti, että hän oli itse kirjoittanut kirjeen – ehkä tosin vähän avustettuna kun osasi niin kauniisti kiittää kummiksi ryhtymiestä.
Hauska yksityiskohta oli, että poika kehui olevansa hyvin älykäs. Hyvä, että itseluottamus on kohdallaan. Toivotaan, että koulunkäynti on nyt hänelle mahdollista ja kiinnostaa jatkossakin.
Kun otin tuon kummilapsen, niin oletin, etten ala pitää henkilökohtaisesti yhteyttä, mutta taidan kuitenkin olla. Kirjeen voisi kirjoittaa englanniksikin, mutta ajattelin käyttää apuna webistä löytyviä automaattisia käännöspalveluita. Sen verran kuitenkin ymmärrän espanjaa, että pystyn tarkistamaan, että käännös kuvastaa alkuperäistä tekstiäni. Ja lapselle kun kirjoittaa niin yksinkertaiset lauseet ovat pikemminkin eduksi kuin haitaksi 
