Amharan kielen alkeita

Joulun alla löysin sattumalta mukavaa aineistoa amharan kielen opiskelemiseen ja siitä keksin, että haluan oppia ainakin nuo kirjaimet. Kirjaimerkkejä on kaikkiaan 251, mutta ihan niin iso urakka tuo ei kuitenkaan ole, koska merkeissä toistuu samoja rakenteita. Amharan merkkijärjestelmässä ytimenä ovat konsonantista ja vokaalista muodostuvat tavut. Ihan kaikki sanat eivät amharankaan kielessä koostu vuorottelevista konsonanteista ja vokaaleista, joten on myös olemassa erilliset merkit vokaaleille.

Aakkosten oppiminen ei siis ollut ihan niin iso urakka ollut kuin mitä olin joskus kuvitellut sen olevan. Toki teen niissä vieläkin virheitä ja aika hidasta on äänteiden tuottaminen, kun yritän lukea jotain sanaa, mutta selvästi tunnen olevani voiton puolella. Helpoimpia sanoja opittavaksi ovat italiankielestä peräisen olevat sanat kuten borsa (laukku), lampadina (lamppu) ja mekina (auto), mutta ei niitä valitettavasti ole kovin paljoa. Uudempia lainasanoja näyttää tulleen englannista kuten vaikkapa lippu ja kortti. Jotkut sanat ovat aika hauskoja, vaikkapa sana kielletty, joko on klkl. Yksittäisten sanojen näkökulmasta tuo ei siis oikeastaan vaikuta muita kieliä hankalammalta – tosin meille oudot äänteet, kuten napsahtava q, taitavat olla mahdoton opittava myöhemmällä iällä.

Verbien kohdalla oppimiskynnys vaikuttaa kuitenkin aikamoisen korkealta. Ensinnäkin sijamuotoja on enemmän kuin meillä, koska pronomineja on neljä enemmän. Amharan kielessä on näet myös sinä-sanasta kaksi muotoa sen mukaan puhutellaanko naista ja miestä ja myös verbi taipuu näissä tapauksissa eri tavalla. Myös hän-sanasta on kaksi muotoa monien muiden kielten tapaan naiseen ja mieheen viitatessa ja taas myös verbeistä omat myös erilaiset muodot. Näiden lisäksi on vielä teittelymuoto ja kohtelias muoto puhua kolmannesta persoonasta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nämä kaksi viimeksi mainittua sentään käyttävät verbin osalta samaa muotoa. Verbien taivutuksessa mielenkiintoinen piirre on, että mukaan tulee erilaisia lisukkeita sekä sanan alkuun ja loppuun!  Vielä minulle ei ole selvinnyt, miten monta aikamuotoa kielestä löytyy. Mielenkiintoista näin harrastuksena tutustua noin erilaiseen kieleen, mutta eipä käy kateeksi niitä, jotka joutuvat tuota oikeasti vieraana kielenä opiskelemaan.

 

Doro wot’ia ja kaurapuuroa

Ensimmäisellä Etiopian matkalla en saanut perinteistä etiopialaista ruokaa ollenkaan, joten toisen matka tavoitteena oli syödä myös sitä, eikä vain hotelleissa länsimaisille turisteille tarjottavaa, melko mautonta ruokaa. Etiopialaisen ruoan saaminen osoittautui kuitenkin yllättävän vaikeaksi. Useampaan kertaan ehdotin etioipialaisille seuralaisillemme, että haluasin syödä etiopialaista ruokaa, mutta he antoivat kohteliaasti mutta päättäväisesti ymmärtää, että parasta on pitäytyä hotellien turvallisessa tarjonnassa.

Tutkin kuitenkin innokkaasti aina ruokalistoja ja eräänä iltana listalta hotellin ravintolan ruokalistalta löytyi kuuluisaa Doro wot -kastiketta, ja opas antoi minulle “luvan” tilata sitä. Doro wot -kastikkeen erityispiirre on, että se sisältää sekä kanan lihaa että kovaksi keitetyn kanamunan. Kastikkeessa on voimakkaat mausteet ja kastike syödään, kuten kaikki muukin etiopialainen ruoka, injeran kanssa. Injera on lättymäinen leipä, jota tehdään paikallisesti teff-viljasta. Doro wot ei ihan parhaalta mahdolliselta maistunut, mutta söin sitä kuitenkin urheasti jonkin verran  – olinhan niin pitkään haikaillut etiopialaisen ruoan perään.

Reilu tunti ruokailun jälkeen vatsani alkoi kuitenkin turvota hurjasti ja seuraavien parin tunnin aikana oksensin ulos kaiken mahdollisen! En tiedä, oliko ruoassa jotain pahentunutta vai oliko se vain niin oudosti maustettua, että se oli shokki elimistölleni. Tuon illallisen jälkeen en enää haikaillut paikaillisten herkkujen perään, ja söin tyytyväisenä niitä länsimaalaisille tehtyjä pöperöitä.

Addis Abebassa on hienoja ravintoloita, joista saa ihan oikeasti hyvää länsimaalaista ruokaa. Addis Abeban ulkopuolella valikoima on hyvin rajallinen ja ruokalista on samanlainen joka paikassa. Alkukeitoksi on tarjolla reilulla kermalla höystettyä kasvis-, tomaatti- tai sipulikeitto. Pääruoaksi on useimmiten tarjolla jotain leivitettyä lihaa. Eli ruokailun suhteen Etiopia ei ole niitä parhaita mahdollisia matkakohteita. Ja iso ongelma on hygienian heikko taso, joten riski mahasairauksille on suuri. Yhtenä aamuna tilanne olikin se, että sekä meillä että etiopialaisella oppaallamme oli sen verran tuntemuksia vatsassa, että kaikki söimme kiltisti aamiaiseksi veteen keitettyä kaurapuuroa. Siinä kulttuurierot kummasti tasottuivat

 

Miksi otit kuvan kioskistani?

Miksi olet täällä? Miksi katsot tätä?  Kun etiopialainen tulee juttelemaan ulkomaalaiselle, niin ainakin oman kokemukseni mukaan tuollainen miksi-kysymys on hyvin tyypillinen keskustelunavaus. Omaan korvaani se kuulostaa vähän hyökkäävältä. Ensimmäinen ajatus, joka minulle noista kysymyksistä mieleen nousi, oli, ettei tuota kysyttyä asiaa olisi saanut tehdä. Yleensä vastasin jotain positiivista ja siitä keskustelu lähti sitten kuitenkin sujumaan joka kerta hyvässä yhteisymmärryksessä ja ystävälliseen sävyyn. Ilmeisesti kysymyksen muotoilu johtui kielitaidon puutteesta, eli ihmiset olivat vain uteliaita siitä, mikä ulkomaalaista kyseisessä kohteessa kiinnosti ja mikä hänet oli sinne tuonut.

Tuon kuvassa olevan kioskin omistaja oli yksi miksi-kyselijä. Häntä kiinnosti, miksi kuvasin hänen kioskiaan.  Hän kuitenkinvaikuttti oikein tyytyväiseltä, kun kerroin, että kuvasin kioskia, koska siinä oli minusta niin hienot maalaukset. Hän itse asiassa välitti itse maalanneensa kioskin ja olisi varmaan mielellään poseerannutkin kuvassa, mutta valitettavasti aika loppui ja piti kiitää seuraavaan paikkaan tämän yhden otoksen jälkeen eikä sen pitempään kuvaussessioon ollut tilaisuutta siinä kohdassa.

 

Asutteko kerrostalossa?

Eräs etiopialainen kysäisi jossain vaiheessa matkaamme, asummeko kerrostalossa. Kerroin, että emme asu, vaan että asumme pientalossa. En tiedä, mikä olisi ihan oikea termi pientalolle englanniksi, ja sanoin, että asumme “in a small house”. Tuosta small house’sta tulivat mieleeni Addiksen runsaslukuiset, pienet hökkelötalot ja mietin, mahtoiko kysyjällekin syntyä mielikuva tuon tyyppisestä asumismuodosta.

Lopullisesti vakuutuin siitä, että varmaan hänelle syntyi väärä mielikuva, kun muutama päivä myöhemmin ajelimme rakenteilla olevien kerrostalojen ohi. Niitä kerrostaloja tehtiin uuden yliopiston professoreille.  Silloin aktiivisesti oivalsin, että Etiopiassa kerrostalot ovat hyvin harvinaisia ja että niissä arvatenkin asuu sikäläisittäin hyvin toimeentulevaa väkeä. Ja valtaosa ihmisistä asuu “pientaloissa” eli joko Addis Abeban hökkeleissä tai maaseudun savimajoissa.

 

Teddy Afrosta sähköä ilmaan

Hotellimme puutarhassa  pidettiin Meskelin aattoiltana puutarhajuhlat, joihin oli lähinnä kokoontunut Addis Abeban hyvin toimeentulevia nuoria aikuisia. Ohjelmaa lavalla oli paljon kansantansseista laulajiin ja vitsinkertojaan. Valitettavasti vitsit kerrottiin amharan kielellä, joten siltä osin pystyimme vain seuraamaan äänensävyjä ja yleisön reaktioita. Musiikia oli mukava kuunneella, koska joukossa oli paljon tuttuja kappaleita. Tuo kuvassa näkyvä pullo näyttää ketsuppipullolta, mutta se on olevinaan pullo paikallista Pyhän Yrjön eli Saint Georgin olutta. Huomattavan paljon tyhjiä olutpulloja näkyi baarien yhteydessä, joten olut kävi hyvin kaupaksi.

Mielenkiintoinen kohta oli, kun juontaja mainitsi Teddy Afron. En tiedä, mitä hän sanoi Teddystä, mutta yht’äkkiä tunnelma muuttui kouriintuntuvan sähköiseksi. Ehdin jo ajatella, että jospa Teddy tekee yllätysvierailun konserttiin, mutta ei siinä tainnut siitä kuitenkaan olla kyse.

Teddy Afro on Etiopian todennäköisesti suosituin laulaja. Hän vapautui kesällä vankilasta, jonne hän joutui sinne pari vuotta sitten, koska hänet oli todettu syylliseksi yliajoon ja heitteellejättöön. Yliajettu oli kadulla nukkunut, humalainen koditon mies. Alunperin annettu kuuden vuoden vankilatuomio lyheni alkuvuodesta kahteen vuoteen. Tuomio on herättänyt paljon huomiota, koska monet ovat olleet sitä mieltä, että tuomion tausta oli poliittinen. Teddy Afron musiikki nousi vuoden 2005 vaalien yhteydessä opposition tunnusmusiikiksi ja monet tarkastelevat tuota tuomiota sitä taustaa vasten.

Teddyä ei näkynyt lavalla tuossa tilaisuudessa, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin Teddy piti ensimmäisen konsertin täydelle urheilustadionille. Konsertin tulot menivät katulasten hyväksi. Tuon oman kokemukseni ja näkemieni videoklippien perusteella tunnelma tuossa konsertissa oli todella huima!

 

Kymmenkertainen hinta turistilta

Etiopialaisissa museoissa ja nähtävyyksissä on tapana periä eri hinta etiopialaisilta ja ulkomaalaisilta. Meitä turisteina olevia ulkomaalaisia tuo ei varsinaisesti haittaa, mutta jos olisi Etiopiassa asuva ja etiopialaisilla tuloilla elävä ulkomaalainen, niin voisi olla aika ikävää, kun koko ajan joutuisi keskustelemaan hinnoista.

Niissä nähtävyyksissä, joissa viimeisimmällä matkalla kävimme, normaali pääsylipun hinta etiopialaisille näytti olevan yksi birr eli euroina noin viisi senttiä. Ja se ulkomaalaisten hinta oli 10 birriä eli noin 50 centtiä. Kun hintataso on tuo, niin edes kymmenkertainen hinta ei tunnu kovalta.

Pääsymaksun lisäksi Etiopiassa on tapana pyytää erillinen maksu valokuva- ja videokamerasta. Valokuvamaksu on yleensä ihan kohtuullinen, mutta videomaksut voivat olla tosi korkeita. Esimerkiksi yhdessä paikassa pääsymaksut olivat nuo yllä kerrotut, mutta kamerasta joutui maksamaa 20 birriä ja videokamerasta olisi joutunut maksamaan peräti 150 birriä! Mitenköhän tuo menee jatkossa, kun he ymmärtävät, että yhä useammalla valokuvakameralla pystyy ottamaan myös videokuvaa.

 

Romantiikkaa

Zeritun musiikkia tuli mainostettua jo tuossa alempana, mutta tässä vielä toinen musiikkinäyte. Tässä hän laulaa duettoa Eyob Mekonnen -nimisen “miekkosen” kassa. Ehkä tämä lauluu menee jo liian siirappisen puolelle, mutta menköön

Laulun nimi tarkoittaa jotain sellaista kuin Kaunokaiseni tai Ihanaiseni. Muutaman kerran sanojen joukossa kuuluu myös sana fikir tai feker, joka tarkoittaa rakkaus.

 

Uskontojen sopuisaa rinnakkaiseloa?

Perinteisesti Etiopiassa kristinusko ja islam ovat toimineet hyvässä sovussa. Kylissä ja kaupugeissa ei ole ollut uskontojen muikaisia asuinalueita, vaan naapurit ovat voineet kuulua eri uskontokuntiin. Hyvä puoli tästä on ollut mm. se että ihmiset ovat päässeet juhlimaan molempien uskontojen juhlapäiviä. Tapana on näet ollut kutsua naapurit juhliin naapurin uskontokunnasta riippumatta.

Valitettavasti tämän rinnakkaiselon järkkymisestä on nähtävissä merkkejä. Yksi etiopialainen kertoi, että arabimaista käsin rahoitetaan ääri-islamilaisten toimintaa ja tämä luo jännitteitä islamilaisten ja kristittyjen välille. Ja heti matkan jälkeen sattuikin eteeni uutinen, jossa kerrottiin, että Shashamanen kaupungin lähellä Saudi-Arabian tukemat äärimuslimit olivat surmanneet kolme evankelista kristittyä.

Tähän kirjoitukseen liitetyt kuvat yrittävät näyttää, millaisia vaatimattomia rakennuksia maaseudun kirkot ja moskeijat ovat. Yllä on pieni ortodoksinen kirkko ja alla moskeija. Aaltopelti näytti olevan suosittu materiaali minareettien rakentamisessa. Nuo aaltopeltiminareetit vaikuttivat olevan lähinnä koristeita, eli ei sellaisia, joiden huipulle pystyisi kiipeämään rukouskutsua huutamaan.

 

Toivottomat internet-yhteydet

Pikainen piipahdus internet-kahvilassa avasi silmämme Etiopian tietoliikenneyhteyksien tasoon. Tai ei se oikeastaan mikään uutinen tai yllätys ollut, mutta aina omakohtainen kokemus on vahvempi kuin pelkkä tieto.

Ensimmäiseksi esteeksi internet-yhteyksien osalta meinasi tulla sähkökatkos, joka oli pimentänyt ison osan kaupunkia. Yhdessä kahvilassa kuitenkin oli sähköä, joten ei muuta kuin tietokoneen kimppuun. Yhteys oli kuitenkin niin hidas, että Yahoon etusivun aukeaminen ei edistynyt ollenkaan. Luovuin siis koko ajatuksesta lähettää sähköpostia. Eli, jos satutte saamaan sähköpostia Etiopiasta, niin arvostakaa sitä – ei ole mikään nopea ja helppo juttu saada sähköposti kirjoitettua ja lähetettyä.

Itsekin kirjoittelin taannoin Afrikan tietokonevirusongelmista ja samasta aiheesta tuli juteltua myös erään etiopialaisen kanssa. Hän toi esiin juuri sen, mitä itsekin olin arvellut, eli että virusohjelmien ylläpitäminen on suuri ongelma, lähes mahdottomuus.

Tietoliikenneyhtyksien osalta voisi mainita vielä sen, että Soneran liittymä periaatteessa toimii Etiopiassa. Addis Ababassa yhteys toimikin oikein hyvin ja myös tekstiviestit kulkivat hyvin Suomesta ja Suomeen. Kuitenkin hyvin pian sen jälkeen, kun lähdimme Addiksen eteläpuolelle, puhelimemme ei enää löytänyt verkkoa. Paikallisten puhelimet tuntuivat toimivan hyvin, mutta meidän ei. Muutaman kerran verkko löytyi, mutta silloinkaan ei tekstiviestien lähettäminen onnistunut. Yhteydenotto Suomeen hoidettiin pikaisella puhelulla Suomeen paikallisen tuttavamme puhelimesta: kolmen minuutin puhelu maksoi noin 50 birriä eli 2,5 euroa – ei paha hinta suomalaisesta näkökulmasta.

 

Lääkkeitä vai pyhää vettä?

Keskustelu etiopialaisen ystävämme kanssa valotti Etiopian terveydenhuollon surkeaa tilaa: ammattitaitoista henkilökuntaa on niukasti, lääkkeitä ei ole saatavissa tai jos on, ne ovat todenäköisesti jostain muualta vanhentuneina poistettuja. Ystävämme totesi, että siksi he eivät juurikaan mene lääkäriin, jos jotain sairautta tulee, vaan turvautuvat rukouksiin ja pyhään veteen kastautumiseen. Ja näin siis totesi hyvin koulutettu etiopialainen!

Näiden henkilökohtaisten keskustelujen lisäksi samaa viestiä on tullut vastaan muualtakin. Guardian Weeklyssä oli hiljattain artikkeli, jossa tuotiin esiin lääkkeiden saatavuusongelmat Afrikassa. Artikkelin kirjoittaja herätteli lukijoita huomauttamalla, että Coca-Colaa on kyllä saatavissa melkein missä tahansa kylässä, mutta peruslääkkeiden kanssa tilanne on jo toinen.

Huffington Postin Hanna Ingber Win teki syyskuussa 2009 UN Population Fundin kustantaman matkan Etiopiaan, jossa hän tutustui erityisesti sikäläiseen äitiyshuoltoon. Tuo kirjoitussarja on varsin surullista luettavaa! Synnytykset kotioloissa maaseudulla ovat jo sinäsä riski, ja kun siihen vielä yhdistetään maan tapa naittaa tytöt jo teini-iässä, niin synnyksiin liittyvät komplikaatiot ja ongelmat ovat valtavan yleisiä. Jos synnytys ei suju normaalisti, sairaalaan lähdetään vasta siinä vaiheessa. Ja kun kulkuyhteydet ovat mitä ovat, niin matka voi kestää useammankin vuorokauden. Ja jos sinne sairaalaan sitten ehditään ennenkuin on liian myöhäistä, niin sielläkään ei välttämättä ole ketään, joka pystyisi esimerkiksi tekemään keisarileikkauksen! Kirjoitussarjassa myös väitettiin, että koko Etiopiassa olisi vain alle 3000 lääkäriä, mikä on käsittämättömän pieni luku liki 80 miljoonan ihmisen maalle.