Etelä-Afrikan raiskauskulttuuri

Guardianissa julkiastiin muutama päivä sitten häkellyttävä uutinen raiskauksien yleisyydestä Etelä-Afrikassa: noin neljäsosa etelä-afrikkalaisista miehistä oli tunnustanut tehneensä raiskauksen, osa vielä useampaankin kertaan. Tutkimus oli tehty katuhaastatteluna niin, että vastaajat olivat antaneet vastauksensa kämmentietokoneeseen, mikä arvioitiin taanneen anonymiteetin ja tuottaneen rehellisiä vastauksia. Olen tiennyt että Etelä-Afrikka on hyvin väkivaltainen maa, ja että esimerkiksi monet valkoihoiset eivät siellä uskalla liikkua juuri missään muutoin kuin autolla, mutta silti tuo lukema tuntuu järkyttävän suurelta. Itse muistan hieman pelästyneeni aikanaan käydessäni eräässä yliopistossa Etelä-Afrikassa. Siellä yliopiston WC:n seinällä oli iso juliste, jossa kerrottiin, miten toimia, jos on tullut raiskatuksi. Siitä tuli juuri se vaikutelma, että raiskatuksi joutuminen on varsin tavallinen tapahtuma.

BBC:n webbisivuilta löytyy puolestaan tarina, jossa yksi mies tilittää omaa elämäänsä ja kertoo, miksi hänestä tuli raiskaaja. Tuo juttu ehkä avaa vähän sikäläistä ajatusmaailmaa. Monissa ryhmissä raiskaukset näemmä koetaan osoituksena miehisyydestä, ja keinona saavuttaa kaverien hyväksyminen.

Nuo uutiset luovat vähän toisenlaisen kuvan maasta kuin ne kauniit maiset ja iloiset ihmiset joita on saanut katsella ensi kesän jalkapallon MM-kisojen esiturnauksen, Confederations Cupin ottelulähetysten yhteydessä tässä kesäkuun aikana.

 

Etiopia-uutisia Twitteristä

Olen viime aikoina ryhtynyt seuraamaan Etiopia-uutisia Twitterin kautta. Pääosin tuolla hakusanalla löytyy uutisia amerikkalaista ihmisistä, jotka ovat joko menossa, tulossa tai parhaillaan Etiopiassa. Usein kyse on jostain uskonnollisesta hankkeesta, orpolapsien auttamisesta ja adoptiolasten asioista. Uutisia tuupataan myös erilaisten avustushankkeiden ja vesiprojektien tiimoilta.

Joukossa löytyy myös kiinnostavia pikku tietoja paikallisista oloista. Esimerkiksi se on tullut ilmi, että Addiksessa on ollut nyt kevään aikana sähkökatkoja, kun sadekausi on ollut myöhässä ja vettä on ollut sen verran vähän, että sähköä on jouduttu säännöstelemään. Ja että jossain vaiheessa viime viikolla sadekausi alkoi sitten lopulta alkoi ja alkoikin  rajustikin niin, että veden lisäksi oli tullut rakeitakin. Sähköpulasta on löytynyt uutisia muualtakin. Ihan hiljattain luin uutisen, jossa kehuttiin, että Etiopian kansantulo nousee tänä vuonna noin 10 % sähköpulasta huolimatta. Artikkelissa todettiin, että sähköpula on haitannut lähinnä teollisuuden ja kaupan toimialoja, mutta pääosa ihmisistä työskentelee maataloudessa, jota sähköpula ei juurikaan haittaa. Eihän se tosiaan maataloutta haittaa, kun työt hoidetaan käsin tai eläimien avulla!

Viime päivinä Twitterin Etiopia-kanavalla on kohistu uutisesta, jonka mukaan Etiopian Ortodoksisen kirkon johtaja toisi Liiton arkin näytille. Liiton arkki – siis se rakennelma, jonka sisässä Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyä – on tärkeässä asemassa Etiopian kirkossa. Alkuperäisen arkin on kerrottu olevan Axumissa ja jokaisessa kirkossa on siitä kopio. Kukaan tavallinen ihminen ei kuitenkaan pääse noita koskaan näkemään. Arvatenkin tuo on vain pilauutinen, mutta kovasti se on Twitterin pikauutismaailmassa herättänyt huomiota.

 

Kummipojalla kännykkä!

Muutama päivä sitten tuli taas vuotuinen kuva Plan-kummipojastani Beninistä. Kirjeen mukaan poika on nyt 13-vuotias, ja hän näyttää minusta oikein hyvinvoivalta sekä fyysisen olemuksensa että vaatteidensa puolesta. Kuten kuvasta näkyy, kummipojalla on päällään hyväkuntoiset, länsimaiset vaatteet, mutta isoveli on sentään pukeutunut perinteiseen beniniläiseen pukuun, joka ehkä meidän suomalaisten silmissä näyttää pyjamalta. Laitoin tuohon alle itse Beninissä ottamani kuvan, josta tuota paikallista pukeutumismuotia näkee vähän lisää.

Mutta takaisin kummipojan kuvaan. Minusta sekä hauska että mielenkiintoinen yksityiskohta on tuo kädessä oleva kännykkä. Se on varmaan uusi ja niin tärkeä juttu, että hän on halunnut ottaa sen kuvaan. Ja iso juttu se minustakin on! Afrikassa varsinkin, kun sekä lankapuhelinverkko että fyysiset kulkuyhteydet ovat huonot, joten kännykkä liittää ihmiset muuhun maailmaan kertaheitolla ihan uudella tavalla.

Poika ei edelleenkään käy koulua. Aiemmin syyksi on sanottu, ettei perheellä ole siihen varaa, mutta nyt syyksi sanottiin, että koulu ei kiinnosta häntä. Osaan hyvin kuvitella, että jos tuohon ikään mennessä ei ole koulua aloittanut, niin kynnys kouluun menemiselle on varsin korkea tuossa vaiheessa. Varsinkin  kun kuvan perusteella vaikuttaa, että hän osaa jotain toimeentuloa itselleen hankkia.

 

Alexander Stubb ja Haile Gebreselassie lenkillä

Kuluneella viikolla huomasin Maikkarin Katsomo-palvelussa videoklipin siitä, miten ulkoministerimme Alexander Stubb oli käynyt aamulenkillä Addis Abeban Entoto-kukkulalla Haile Gebreselassien kanssa. Stubb kertoi tästä myös blogissaan. Suomen suurlähettiläällä oli kuulemma konktatit Haileen, ja näin tuo lenkki järjestyi. Haile oli lukemani mukaan pitänyt kohteliaasti sellaista vauhtia, että Stubb pysyi mukana.

Entoto-kukkulasta minulla on omakohtaisiakin kokemuksia. Ensimmäisenä Etiopian päivänämme meidät kuskattiin kukkulan huipulle maisemia katsomaan. Maisema onkin ihan kohtalaisen hyvä kohti Addis Abebaa, mutta sen verran kaukana se kuitenkin on, ettei kaupunkia sieltä kovin tarkasti näe, kuten tuo yllä oleva kuva osoittaa. Tuolla kukkulalla lenteli ilmassa myös paljon tuulihaukkoja, kuten muuallakin Etiopiassa, ja tuolla niistä tuli tehtyä ensimmäinen kunnon havainto. Hienosti ne ohjailivat menoaan pyrstöään käännellen.

Lähtemättömimmän vaikutuksen Entoto-kukkulalla käynnin yhteydessä tekivät kuitenkin naiset, jotka kantoivat selässään valtavia oksakuormia alas kaupunkiin myytäväksi. Heistä näki, miten kovalla työllä heidän pitää elantosa ansaita. He ilmeisesti kokoavat aina niin suuren kuorman kerralla vietäväksi kuin suinkin jaksavat. Oksista saatava hinta riippuu siitä, miten lähelle kaupungin keskustaa he jaksavat kuormansa kantaa. Joka tapauksessa puhutaan joidenkin eurojen suuruisesta ansiosta.

 

Joulu Etiopiassa

Joulunvietto ei näin helmikuussa ole kovin ajankohtainen, mutta postaan nyt kuitenkin tämän linkin tänne ettei unohdu. Kyseessä on BBC:n sarja maailmassa tehtävistä pyhiinvaelluksista ja yhtenä mukaan on päässyt Lalibelan joulunvietto. Hienoja kuvia ja tunnelmaa! Tuo mieleen elävästi parin vuoden takaisen kokemukseni etiopialaisesta loppiaisesta. En voi kuin todeta, että jos eteen tulee mahdollisuus vierailla Etiopiassa jonkun ison juhlan yhteydessä niin siihen mahdollisuuteen kannattaa ehdottomasti tarttua!

 

Ghanalaista suklaata lähikaupasta!

Eihän sen itse asiassa pitäisi olla mikään uutinen, koska Ghana on yksi maailman suurimmista kaakaontuottajista, mutta yleensä raaka-aineen lähtömaata ei kerrota, vaan kotimaaksi kerrotaan se maa, jossa prosessin viimeinen vaihe on tehty. Muistelen itse asiassa, että esimerkiksi Fazer ei taannoin edes suostunut paljastamaan suklaidensa raaka-aineiden alkuperämaita liikesalaisuuksiin vedoten.

Tässä tapauksessa kyse on tanskalaisen Anthon Bergin suklaasta, joka on tehnyt sarjan ‘Chocolate Origins’ ja eteeni siis tuli sarjan osa Ghana. Paketissa on kuvailtu kyseistä suklaata kuin viiniä. Tässä vapaamuotoinen käännös pakkauksesta löytyästä suklaan kuvauksesta: Suklaa on kauniin punertavan ruskeaa. Se on tehty ghanalaisista kaakaopavuista ja yllätyksenä mukana on paahdettuja kookosrakeita. Tällä ghanalaisella Forastero-kaakaopavulla on hyvin tunnistettava makuprofiili jollaista ei löydy muista afrikkalaisista kaakaopavuista. Maku on pyöreä, mieto ja kukkainen. Kookosrakeet täydentävät tekemällä kaakaon mausta vahvempaa jättäen miellyttävän jälkimaun, jossa tuntuu vaniljaa ja makeaa suklaata.

Ei muuta kuin herkuttelemaan

 

Joulumellakoita Dire Dawassa

Kuten tässäkin blogissa on jo aiemmin tullut esiin, niin Etiopiassa vietetään joulua eri aikaan kuin meillä. Joulupäivä on 7. tammikuuta ja loppiainen 19. tammikuuta. Joulupäivänä Etiopian toiseksi suurimmassa kaupungissa Dire Dawassa oli syntynyt kahakoita muslimi- ja ortodoksikristittyjen nuorten miesten välillä. Kristittyjen äänekäs laulu oli lukemani uutisen mukaan häirinnyt naapurustoa ja käynnistänyt sitten nujakoinnin. Sitä oli jatkunut myös seuraavana päivänä. Yksi ihminen oli tiettävästi kuollut ja muutama kymmenen loukkaantunut molemmista ryhmistä. Sitten mellakat olivat rauhoittuneet.

Saa nähdä, miten käy kun loppiainen tulee. Omien tietojeni mukaan joulu on Etiopiassa enenmmän perhepiirissä juhlittava juhla, mutta loppiainen on sikäläisessä ortodoksiperinteessä vuoden suurin juhla ja sitä juhlitaan näyttävien kulkueiden muodossa ja muutenkin se näkyy vahvasti ulkona kaduille. Dire Dawa sijaitsee hyvin itäisessä osassa Etiopiaa lähellä Somaliaa ja siellä muslimit ovat selvässä enemmistössä. Heitä on noin kaksi kolmannesta kaupungin asukkaista.

 

Ghanan vaaleissa tiukka toinen kierros

Ghanan presidentinvaaleissa näyttää olevan saman säännöt kuin meillä, eli jos ensimmäisellä kierroksella ei kukaan saa yli 50 % äänistä, niin sitten kaksi eniten ääniä saanutta pääsevät toiselle kierrokselle. Ja niinhän vaaleissa kävi ja lopputuloskin oli hyvin tasainen. Eroa lopputuloksessa oli vain noin 40 000 ääntä, mikä on todella vähän kun ääniä kaikkiaan annettiin yli 9 miljoonaa. Hävinnyt ehdokas, Nana Akufo-Addo, vielä harkitsee, vaatiiko hän tarkistuksia joillekin alueille.

Vaalit siis voitti paikallisen sosialistipuolueen ehdokas John Atta Mills. Hänen lempinimensä on kuulemma “the Prof”, koska hänellä on tohtorintutkinto verotuksen ja talouden alalta. Edellinen presidentti edusti keskusta-oikeistoon sijoittuvaa New Patriotic Party -puoluetta, joten jotain muutoksia on varmaankin tulossa. Atta Mills on kertonut haluavansa olla koko kansan presidentti ja politiikassaan hän ei halua olla niin äärimmäinen kuin edelliset sosialistit kuten esimerkiksi maan perustaja ja ensimmäinen presidentti Kwame Nkrumah. Nkrumahia kunnioitetaan Ghanassa nykyisin, ja hänelle on tehty Accraan komea hautamuistomerkki. Tilanne oli kuitenkin toinen heti sen jälkeen, kun hänet oli syösty vallasta. Tuo yllä oleva päätön patsas on näet ainoa Nkrumahia kuvaava patsas, joka noilta ajoilta on säästynyt, ja tosiaan siis ilman päätä sekin.

 

Läppäreitä Maliin

Olen joskus aiemminkin postannut jotain uutista 100 dollarin läppäreihin liittyen, joten jatkan nyt lyhyesti samasta aiheesta. Tässä videoleikkeessä kerrotaan, miten malilaiseen kyläkouluun on saatu läppärit. Ja hiljattain näin jossain kuvan, jossa kerrottiin, että näitä läppäreitä on jaettu koululaisille myös Perussa. Pikku hiljaa ne siis näyttävät löytävän tiensä tarkoitetun kohderyhmänsä käyttöön. On se huima edistysaskel koululaisille, joilla ei todennäköisesti ole aiemmin ollut edes kirjoja, vaan opeteltavat asiat on täytynyt itse kirjoittaa vihkoihin.

 

Ghanassa vaalit

Tänään sunnuntaina Ghanassa käydään presidentti- ja eduskuntavaalit, mitä seurataan kansainvälisestikin kiinnostuksella. Ghana on ollut viime vuosina jonkinlainen afrikkalaisen demokratian mallimaa, joten on kiinnostavaa nähdä, miten vaalit sujuvat. Lopputuloskin tietysti kiinnostaa, sillä maan kansainvälinen merkitys on  lähivuosina kasvamassa, koska maan rannikolta on löytynyt runsaasti öljyä, jonka tuotanto saataneen käyntiin nyt valittavan presidentin valtakaudella.

Jopa YLEn webbisivuilta löytyy vaaleista kertova uutinen, mutta sen uutisen kuvitus pisti silmään. Kuvaksi on valittu WHO:n arkistoista kuva joukosta mustia lapsia, ja otsikkona on, että Ghanalaiset valitsevat presidentin ja parlamentin. Tuosta tulee ensimmäiseksi mieleen, että Ghanassa on ilmeisesti lapsillakin äänioikeus. Enpä osaa kuvitella, että vaikkapa taannoisten USA:n presidentivaaliuutisointien yhteydessä olisi käytetty vastaavaa kuvitusta.  Olisiko ollut liikaa vaadittu hakea kahden presidenttiehdokkaan kuvat?